Kategoriat
Äitiys Krooninen kipu Syöpä Tunteet

Nuori sairaala-arjesta normikouluun – ihanaa, mutta raskasta!

Pari kuukautta syöpänuoren äitinä ovat olleet hyvin vaihtelevia. Maaliskuussa oltiin paljon sairaalassa, mutta huhtikuun alussa kaikki muuttui: alkoi yllläpitohoitovaihe ja monet elämän rajoitteet purettiin! Jälleen nuoremme saa käydä normaalissa luokassa koulua, tavata kavereita, käydä itse kaupassa, syödä ilman infektiorajoitteita — uskomatonta miten mahtavalta tämä tuntuukaan! Hän sai myös uuden kulkupelin, nyt pääsee paremmin liikkeellekin siis! Äidin olettaisi olevan riemusta ratkeamaisillaan, mutta olenkin ollut kovin nuupahtanut. Se on kuulemma normaalia, sillä kun lapsen asioista stressi helpottaa, on vanhemmalla aikaa omalle voinnille, myös  huonolle.

Kategoriat
Käsityö Mielenterveys Taidetekstiilit Tunteet

Tunnetaidottomuutta havaittavissa – ryijysarjan avaus!

Kunnianhimoinen pitkän ajan taidekäsityö- ja/tai terapiatavoitteeni on tehdä useamman ryijyn sarja tunteista. Tunteet, varsinkin ei-toivottuina pitämäni, ovat minulle hyvin vaikeita käsitellä. Ne kuitenkin häiritsevät, varsinkin yksin ollessa. Toivon että tämä työskentely vapauttaisi minua niiden puristuksesta ja sarja voisi päättyä harmonisempaan tunnemaailmaan.

Kategoriat
Äitiys Käsityö Leukemia Mielenterveys Syöpä Taidetekstiilit

Kiireestä käsitöihin – elämänhallintaa etsimässä

Marras-joulukuu oli melkoisen rankkaa syöpälääkkeen aiheutettua nuorellemme hankalia sivuvaikutuksia, joihin liittyi jatkuva kova kipu ja erilaisia hoitotoimenpiteitä. Sairaalassa olimme paljon. Vuoden vaihduttua on päästy perheen mittakaavassa helpommalla, kouluakin on sisältynyt enemmän päiviin ja kipu on paljon lievempää nykyään. Syövän hoidossa päästään parin kuukauden päästä ylläpitovaiheeseen ja tämän kuultuamme olemme olleet siitä oikein onnellisia. Minä kuitenkin olen alkanut oireilla vanhoilla tutuilla masennus-ahdistusoireilla. Kiire ei enää auta. Vain käsityöt – sekä tietysti rakkaat läheiset – pitävät pinnalla. 

Kategoriat
Äitiys Mielenterveys Syöpä

Pelastava kiire?

Olen luonut itselleni jatkuvaa, ihanaa kiirettä. Se on mahtava pelastus, sillä kiireettömänä on liikaa aikaa ajatella ja hetkessä ahdistus valtaa mielen ja kivut kehon. Kauankohan tätä kiireisenä oloa voi jatkaa, mitä tästä seuraa?

Kategoriat
Äitiys Leukemia Mielenterveys

Psyykkinen kipurajani tuli vastaan

Nyt nähtiin paljonko jaksan. Jaksoin 10 viikkoa kunnolla syöpälapsen vanhempana ja omaishoitajana, sitten tuli psyykkinen raja vastaan ja minut tuotiin päivystyksellisesti psykiatriseen sairaalaan. 

Kategoriat
Äitiys Leukemia Syöpä

Äidin tunteet lapsen leukemian värittäminä

Heti aamiaisella pojalla oli valtavan paljon muita päiviä parempi olo, sillä tänään klo 10 oli luvassa kotilomalle lähtö. Äitinä minua sen sijaan jännitti. Miten onnistuu portaissa kulkeminen, muistetaanhan kaikki ruoka-ainekiellot, miten matkat menee, mitä jos sattuu jotain yllättävää? Samaan aikaan kuitenkin olin valtavan onnellinen siitä, että tänään on se päivä jolloin vointi on niin hyvä, että voi olla jopa yhdeksän tuntia ilman keskuslaskimokatetrin kautta menevää nesteytystä ja ilman lasten syöpäosaston huolenpitoa.

Kategoriat
Äitiys Leukemia Syöpä

Kipu joka todella mullistaa – lapsen sairaus

Itsessäni tuntemani kivut eivät ole olleetkaan mitään. Paljon pahempaa minulle henkilökohtaisesti onkin kipu, joka tulee lapsen sairastuttua vakavasti. Sen käsitteleminen on mahdotonta – ainakin vielä, muutama päivä 13-vuotiaan poikani leukemiadiagnoosin jälkeen. Sain pojaltani luvan kertoa oman tarinani läheisenä enkä yritäkään astua hänen asemaansa tai selvittää yksityiskohtia sairaudesta. Tästä tekstistä on tarkoitus aloittaa katsaukset omaisen elämään. Oman olemuksen kivut  ovat häipyneet mieleni taka-alalle – vaikka tunnen niitä, minä en nyt välitä, minulla ei ole aikaa eikä voimavaroja niille.

Kategoriat
Krooninen kipu

Työstressi ja kipukokemus

Edellisessä tekstissä jo hieman maistelin ajatusta kivun ja työstressin mahdollisesta yhteydestä. Mitä enemmän sitä ajattelen, sitä selkeämmältä yhteys tuntuu. Se on melkein yhtä kammottava ajatus kuin ajatus kivun hyödyllisyydestä oli aluksi. En haluaisi luovuttaa otetta kivasta etätyöstäni, josta periaatteessa pidän ja jota olen ainakin aluksi pitänyt hyvänä hoitona mielenterveydelleni. Lantion alueen kovat kivut kuitenkin alkoivat kesällä 2020 saatuani omat vastuuasiakkaat ja parani kuin taikaiskusta viime keväänä jäädessäni sairauslomalle ja mennessäni hoidettavaksi psykiatrian osastolle. Olkapään kivut taasen alkoivat heti joulukuun alussa kun sairauslomalta palasin työhön takaisin. Miten tällainen yhteys edes on mahdollinen?

Kategoriat
Krooninen kipu

Kivun hyöty?

Uutta mattoa kutoessa on ollut aikaa kuunnella äänikirjoja ja ajatella yksikseni. Olen päätynyt pohtimaan, mitä hyötyä minulle on ollut eri sairauksista. Ajatuskin tuntuu kammottavalta, eihän negatiivisena pidetty asia voi olla millään lailla positiivinen! Onko siinä kuitenkin perää? Tarjoaako kipu helpotusta johonkin muuhun? Onko se kehon viesti psyykkeelle?

Kategoriat
Yleinen

Uudet tuulet

Kivut helpottivat mutta mieli kipuili aivan uudella tasolla, oliko fyysisessä kivussa kyse ollut koko ajan somatisoinnista? Yli puoli vuotta suurin osa ajasta täysin kivuttomana — uusi maailma kovan kivun jälkeen! Mahdollisuus istua autossa pitkät ajomatkat lomalla, ei sitä olisi aiemmin osannut edes arvostaa, nyt se tuntui aivan ihmeelliseltä!